Runttaan viimeistä mäkeä ylös ja syke on kaukana peruskestävyystasosta, mutta nyt vaakakupissa painaa enemmän se, että poika pitää ehtiä hakemaan koulun iltapäiväkerhosta. Tai oikeastaan piti, viisi minuuttia sitten. Mitä ihmettä, tuliko tästäkin yksi suoritus? Auto seisoo tallissa, miksi en ottanut sitä aamulla alleni ja helpottanut elämääni tässä asiassa?
Viime viikkoina on käyty paljon keskustelua pyöräilyä ja kävelyä edistävistä toimista. Suomi on sitoutunut nostamaan pyöräilyn ja kävelyn kulkutapaosuutta 30 prosenttiin 12 vuoden sisällä. Se on kunnianhimoinen tavoite ja vaatii eittämättä erilaisia toimia valtiolta tavoitteeseen pääsemiseksi. Aiheesta käyty keskustelu on ollut mielenkiintoista – kiistelyn kohteena on ollut muun muassa sähköautojen ja sähköpyörien yhdenvertainen tukeminen. Tällä hetkellähän tuetaan sähköautojen hankintaa ja nyt muiden maiden vanavedessä on väläytelty myös sähköpyörien hankintatukea. Tuki voisi Ruotsin mallin mukaisesti olla 25 % pyörän hankintakustannuksista tai 400 € kertakorvaus. Kolmas vaihtoehto on tietysti se, että tukea ei myönnetä – vastustajat muistuttavat päättäjiä siitä, että kaikki eivät pysty pyöräilemään. Tuen myöntäminen olisi eriarvoistavaa.
Olen jo hetken aikaa miettinyt sähköpyörän hankintaa ja suuntaan 1.4. pyöräkaupoille tutustumaan sähköpyöriin – tämä on ensimmäinen mahdollinen päivä jolloin tukea voi saada. Myönnettiin tukea tai ei, aion viedä työmatkapyöräilyni uudelle ulottuvuudelle ja tehdä aamulla pyörän selkään hyppäämisestä entistä houkuttelevampaa. Hurahdin työmatkapyöräilyyn tosissaan viime vuonna, kun toteutin valmennuksia eräälle yritykselle, missä työmatkapyöräily oli poikkeuksellisella tavalla juurtunut yrityksen filosofiaan. Sain tästä sysäyksen omalle pyöräilylleni ja sille tielle jäin. Tämänhetkisessä elämäntilanteessani ei ole olemassa järkevämpää tapaa pitää huolta kestävyyskunnosta kuin työmatkapyöräily. Julkisilla kulkuvälineillä matkaavien ja vaihtojen kautta sukkuloivien työmatka saattaa taittua jopa nopeammin pyörällä, joten on hyvä kyseenalaistaa kannattaako tämä aika istua bussissa? Kuntotavoitteita tärkeämmäksi tekijäksi nousee kuitenkin aamuisen pyörälenkin tuoma energinen ja hyvä olo koko loppupäivälle. Tähän jää positiivisella tavalla koukkuun.
Työmatkaani kertyy päivässä 25 kilometriä ja tiukoilla aikatauluilla sotketaan yleensä satanen lasissa. Tiedostan palautumisen merkityksen, joten koska muutakin liikuntaa kuuluu viikoittaiseen ohjelmaani, jätin pyörällä kulkemisen useimmiten kolmeen kertaan viikossa. Autopäivinä huomasin kuitenkin kaipaavani ½ tunnin aamulenkkiäni. Sadepäivinä jouduin raahautumaan pitkin hampain auton rattiin, kun huomasin maantiepyöräni vaihteiston sanovan sopimustansa irti hiekan rohistessa rattaissa ja polkiessani niskaan asti kurassa. Nyt kuitenkin kauppareissun tuliaisina varastossa odottaa sähköpyörä lokasuojat asennettuina ja ajatus sulavista teistä lämmittää mukavasti mieltä.
Suomalaisia liikuntasuosituksia ollaan todennäköisesti muuttamassa Yhdysvalloissa tehtyjen lukuisten tutkimustulosten vanavedessä. Tämänhetkisten liikuntasuositustemme mukaan kestävyysliikunnan tulee olla kestoltaan vähintään 10 minuuttia, jotta terveyshyötyjä saavutetaan. Uusimpien tutkimusten mukaan hyvin lyhytkestoisellakin liikunnalla on todettu olevan merkittäviä vaikutuksia terveyteemme varsinkin mikäli emme juurikaan liiku. Parkissa seisova auto passivoittaa useita ja toisaalta myös mietitään, että hyvin lyhytkestoinen liikunta on yhtä tyhjän kanssa. Näin ei kuitenkaan ole. UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin mukaan on aika heittää romukoppaan 10 minuutin vähimmäisraja ja antaa arvoa jo lyhyille liikuntapyrähdyksille.
Painaako vaakakupissa siis tietoisuus siitä, että torjut metabolista oireyhtymää hyvin nopeasti hyppäämällä pyörän selkään tai kävelemällä lyhyen työmatkan? Ei välttämättä, mutta tämäkin siis tulee kaupan päällisinä. Ellet ole koskaan miettinytkään työmatkan kulkemista edes osittain pyörällä tai kävellen, on siihen nyt hyvä aika. Mielenkiinnolla jään itsekin seuraamaan olenko ensi syksynä kaupoilla ostamassa kaksipyöräiseen kulkupeliini nastarenkaita ja lamppua. Onneksi tätä ennen on tarjolla taas puoli vuotta lämpöä ja valoa. Rullataan päivä kerrallaan.
Energistä työmatkaa,
Anne